Ostin tuolin pilkkahintaan ystäväni putiikin loppuunmyynnistä, jossa tämä oli ollut somisteena, löytynyt aikoinaan roskiksilta ja maalattu mustaksi. Halusin sen kotiuttaa ehdottomasti ja tuunata omanlaiseksi, tai sopimaan paremmin kotiimme vaikkei se hullumpi ole mustanakaan...
Tuolivanhus oli jo päässyt huonoon kuntoon ja pohjakin siitä on revennyt ja koska minussa ei ole verhoilijan vikaa tippaakaan irroittelemaan ja kiinnittämään noita niittejä, korjasin pohjan vain altapäin ilmastointiteipillä. Selväähän on, ettei siinä pysty istumaan (mieheni ihmetteli miksi ihmeessä sellainen sitten piti tuoda kotiin!), joten ehkä se jää koristeeksi tai laitan siihen päälle kukkia tms. mutta jonkinnäköinen somiste lienee tuolin eläkepäivien sisältö.
 |
| Tuoli ennen |
Ja tässä tuoli saatuaan uuden valkoisen hunnun niskaansa, raikastui niin kovin, että silmiin häikäsee!
Tuosta selkänojasta tulee mieleen neomudejar-tyylisuunta ja kaikki ihanat Maroccolaiset rakennukset.
Hei, meidän sitruunapuukin on pullauttanut muutaman hetelmän ja kukkii niin valloittavasti ja tuoksuu niin huumaavasti.
Ensin tuolin piti jäädä parvekkeelle kukkatelineeksi, mutta tulikin sitten sulostuttamaan pitsipeiton kera olohuonettamme, ainakin toistaiseksi. Maalin pintaakin ajattelin vielä vähän kuluttaa jahka tuo kova, kylmä tuuli lopettaa ja parvekkeella tarkenee taas viihtyä.
Toisaalta, käydessäni maalikaupassa ja kantaessani pönttötolkulla kivoja värejä repussa kotiin, sain kevät-idiksen ja nyt haaveilen tuolista piip- värisenä.. ;) aika näyttää, annanko sudin heilua vielä sittenkin himpun lisää, ainahan se uudestaan valkeaksi muuttuu!